Katolinen “Ota kyrsä uunin päältä, heitä penninki sijahan!

Katolinen uskonto
keskiajalla

Katolisen uskonnon tulosta Suomeen ei ole kirjallista
tietoa, vaan tieto katolisen uskonnon vanhimmista vaikutuksista Suomessa saatiinn
maantieteellisistä kaivauksista.  Kaivausten perusteella kristilliset vaikutukset
alkoivat levitä Suomeen noin 800-luvulla. Hautalöydöksistä on löytynyt
kristillisiä symboleja, esimerkiksi ristejä.

1000-luvulle ajoittuvista
hautalöydöistä voidaan päätellä, että hautaustavan muutos kertoo kristillisten
vaikutteiden saapumisesta Suomeen.  Pakanallinen polttohautaus väistyi
kristillisen ruumishautauksen tieltä. Samalla luovuttiin myös aseiden,
työkalujen ja korujen laittamisesta hautaan. Vainajat haudattiin kristillisen
tavan mukaisesti pää länteen päin siten, että tämä katsoi itään päin kohti
auringonnousua, takaisin palaavan Kristuksen vertauskuvaa. Käytäntö oli
vakiintunut koko Suomen alueella vuoteen 1300 mennessä.

Kristinusko saapui Suomeen
kahdesta eri ilmansuunnasta. Idästä suomen kieleen tulivat sanat pappi,
risti ja kummi. Läntiset vaikutteet tulivat Ruotsin kautta, jossa
kristinusko oli ehtinyt vaikuttaa jo pidemmän aikaa. Suurin osa kirkollista
sanastoa on peräisin ruotsin kielestä (kirkko, piispa).

Vanha käsitys kristinuskon tulosta
Suomeen on peräisin myöhäiskeskiajalta ja joka kumottiin lopullisesti vasta
1900-luvun alussa. Tämän mukaan Suomi valloitettiin ja otettiin osaksi
kristikuntaa kolmella ristiretkellä.

Teorian mukaan ensimmäistä
ristiretkeä (n. 1155) johti kuningas Eerik (Ruotsin suojelupyhimys, Pyhä
Eerik) ja tuolloin valloitettiin Varsinais-Suomi. Toista retkeä (1248)
johti Birger Jaarli, valloituskohteenaan Häme ja kolmannella retkellä
valloitettiin Karjala (1293). Valloitusteorialla on historiallinen pohja, sillä
pakanuuden ajan loppupuolella Suomessa oli kolme erillistä asuma-aluetta.
Myöskään itse ristiretkiä ei pidä epäillä. Paikkaansa pitää myös se, että
kristinuskon tulo Suomeen merkitsi myös joutumista Ruotsin yhteyteen.

Kuningas Eerikin johtamaan
ristiretkiseurueeseen on tarinan mukaan kuulunut englantilaissyntyinen Piispa
Henrik, joka jäi Turkuun rakentamaan ja hoitamaan uuden valloitusalueen
hallintoa. Hänen kohtalostaan on useita versioita. Yhteistä niille on se, että
niiden mukaan hän kuoli Suomessa mahdollisesti väkivaltaisesti.
Historiallisesti kiistanalaista sen sijaan on se, tappoiko Henrikin talonpoika
nimeltä Lalli Köyliöjärven jäällä.

 
Suomenkielinen Piispa Henrikin surmavirsi merkittiin muistiin
vasta uudella ajalla, mutta sen alkumuoto saattaa olla peräisin jo
1200-luvulta. Se kertoo piispan ajaneen palvelijoineen reellä Lallin taloon ja
vaatineen emännältä kestitystä. Virren mukaan Piispa kuitenkin maksaa
ylöspidostaan.

Surmavirressä Piispa käskee renkiään:

“Ota kyrsä uunin päältä,
heitä penninki sijahan!
Ota oltta kellarista,
heitä penninki sijahan.
Ota heiniä ladosta,
heitä penninki sijahan.”

Isännän palattua “Kerttu kelvoton emäntä” valehtelee:

” Kävi tässä ruokaruotsi,
ruokaruotsi, raanisaksa:
otti kyrsän uunin päältä,
kiven vyörytti sijahan.
Otti oltta kellarista,
heitti tuhkia sijahan.
Otti heiniä ladosta,
heitti lastuja sijahan.”

Tämän jälkeen Lalli ryntää vihastuksissaan piispan perään ja surmaa hänet
Köyliöjärven jäällä.

Surmavirsi ei kuitenkaan ole historiallisesti luotettava.
Tämä ilmenee muun muassa siitä, että Lallilla ja tämän vaimolla Kertulla oli jo
kristillinen nimi.

Kirkollinen legenda puhuu murhamies Lallista, joka tappoi
Henrikin tämän ojennettua rikollista kirkkokurilla. Kansanrunon mukaan syynä
oli kuitenkin piispan vaatima ylläpito. Sekä legenda että surmavirsi kuvaavat
pakanallista reaktiota. Uusi usko on otettu vastaan, mutta sen sisältö selvisi
vasta vähitellen.